Littanaa kouluihin!

Kouluissa on alkanut viritä kiinnostusta Littanaa kohtaan.

Pääsin tapaamaan Vantaan Mikkolan yhtenäiskoulun opettajia, kun kouluvalmentaja @Mira Sten kutsui minut kertomaan Littanasta.

Sen perusteella, kuinka koukuttuneita aikuiset lukijat ovat olleet Littanan lapsen selvitytymistarinaan, voisin ennustaa, että myös nuoret tykkäisivät kirjasta.

Nuorillekin koukuttavaa

Ainakin olen koettanut kirjoittaa juuri nuoria puhuttelevan kirjan: sujuvan, helppolukuisen, lyhyitä lukuja, niin että tarina etenee ja pitää lukijan otteessaan.

Jos lukeminen on oppilaille epämieluista, voisi kokeilla luettaa yhden luvun kerrallaan, yhteen lukuun menee vain 10 minuuttia.


Littanassa on myös monia teemoja, joista herää varmasti keskustelua luokassa, esim:

– Miksi kielletyn lapsen piti olla poika Kiinassa?

– Miksi perheen piti muuttaa ulkomaille?

– Millainen vastuu tuli lapselle, kun hänen piti hoitaa aikuisten asioita Suomessa?

– Millaista on kasvaa perheessä, jossa aikuiset eivät osaa maan kieltä?

– Miksi maahanmuuttajalasta kiusattiin koulussa? Mitä tämä kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta?

– Miksi lapsen piti tehdä töitä vanhempien ravintolassa?

– Millaista on kasvaa vieraana vieraassa maassa?

Kun keskustelun virittäjänä käytetään toiselle lapselle ja nuorelle tapahtunutta tositarinaa, voivat oppilaat pohtia asioita turvallisen anonyymisti.
Voimauttavaa vertaistukea saadaan kirjan sankarin selviytymisestä ja kasvamisesta menestyväksi aikuiseksi.
Littanasta löytyy aineksia niin äidinkielen, ET:n, historian kuin yhteiskuntaopinkin tunneille.


Kirjailijan voi kutsua myös etävierailulle


Tein myös etävierailun Teamsissä Muhoksen ammatilliseen oppilaitokseen opettaja @Elina Alilan kutsumana.

Muhoksen nuoret kyselivät mm. tällaisia

– Kauanko kirjoitusprosessi vei aikaa?

– Monestiko luet omaa tekstiä, kun sitä kirjoitat?

– Miten päädyit kirjoittamaan tosi tarinan, mistä idea tuli?

– Mistä lähti into kirjallisuuteen/kirjoittamiseen?

– Onko kirjoittaminen vaikeaa?

– Miten kauan olet ollut kirjailija?

– Ansaitseeko kirjan kirjoittamisella rahaa?

Vastailin omaan, suorasukaiseen tapaani. Tällaisia opiskelijapalautteita etävierailusta sitten antoivat opettajalle:

”Kirjaesittely sai kirjan kuulostamaan kiinnostavalta ja voisin lukea sen”

”En ollut ajatellut sitä kuinka monesti kirjoittaja joutuu lukemaan kirjan”

”Vierailusta jäi hyvä fiilis”

”Olin yllättynyt, siitä miten kauan aikaa meni pelkästään alkuvalmisteluissa”

”Historiasta kiinnostuneena sai kiinni mitä kerrottiin esim. kiinalaisista elämäntavoista. Poikien rooli ja kuinka tyttöjen asemaa poljetaan alaspäin”

”Hyviä vinkkejä kirjan kirjoittamiseen”

”Vaula vaikuttaa hyvin positiiviselta ja energiseltä kertoessaan kirjastaan.”

Kiitokset siis @Mira Sten ja @Elina Alila, ihanaa, että Littanan tarina kiinnostaa koulumaailmassa!

Mieluusti otan vastaan lisääkin kutsuja, mua voi pyytää suoralla kontaktilla tai Lukukeskuksen kautta https://lukukeskus.fi

#littana#kielletynlapsentarina#lapsenoikeudet#lapsitulkki#lapsityö#maahanmuutto#koulukiusaaminen#selviytyminen#kasvutarina

#tositarina#kirjat

Minne katosi Antti Järvi?



Hotkin tämän Tieto-Finlandia-voittajan hyvällä halulla, yhdellä istumalla. 
Jälkiä jättämättömän isoisoisän mysteeri oli tietysti lukijankin saatava selville, kaikkine sivuhenkilöiden sivupolkuineenkin.
Innostustani lisäsi se, että kirja kertoo samoista köyhistä ja koleista vuosikymmenistä viime vuosisadan alkupuolella, joista omakin seuraava kirjani tulee kertomaan.



Antti Järven isoisoisä Antti Järvi lähti ensin vuosisadan alkupuolella tienaamaan ja seikkailuun Amerikan Yhdysvaltoihin. Minunkin isoäitini Emilia Hästbacka lähti.
Kymmenisen vuotta myöhemmin isoisoisä palasi Suomeen – minunkin isoäitini palasi.
Isoisoisä oli kova työmies, mutta väheksytty nuoren vaimonsa varakkaassa maanomistajaperheessä.
Minunkin isäni lapsuudenperheessä oli tämäntapaista.
1920 – 30-lukujen valkoinen Suomi näki kommunistiuhkaa kaikissa työläisissä, yhteiskuntasuhteet eri luokkien välillä olivat kireät. 

Tässä minun isäni (toinen oikealla) ja hänen sisaruksensa noin v. 1929

Lama-aika oli puutteellista, nälkäistä, työtä oli vaikea saada ja siitä maksettiin kovin vähän. Tämä oli omiaan kiristämään hyväosaisten ja vähempiosaisten välejä.

Hyväksikäyttöä ja huijaustakin ilmeni noina levottomina aikoina.
Antti Järven isoisoisä menetti suurella vaivalla ja lainarahalla hankkimansa talon toisten vilunkipelin seurauksena Karjalassa – niin kävi myös minun isoisälleni Hannes Norrenalle Pohjanmaalla.
Elämää suurempi epäreiluus oli omiaan katkeroittamaan rehellistä työmiestä.

Kovia ja sekavia aikoja


Perheisiin syntyi lapsia vuosittain ja niitä olisi pitänyt pystyä elättämään, vaikka oli lama, eikä monillekaan ollut tarjolla reilua, palkattua elinkeinoa.
Kirja kuvaa tuota historiallista aikaa, puutetta ja pienuutta eleettömästi ja samalla kouriintuntuvan konkreettisesti.

Poliittinen sekavuus selostetaan niinikään ajan tapana:
koko Eurooppa, Amerikka ja Venäjä kuohuivat. Sotiin vain jouduttiin, ensin ensimmäiseen maailmansotaan, sitten sisällissotaan ja sitten vielä sotaan Neuvosto-Venäjää vastaan.
Antti Järven aikuisiksi kasvaneet sotilaspojat tekivät sen mitä pyydettiin, isänmaan eteen, hyvillä mielin uhrautuen ja valittamatta.
Mutta vanhemmat miehet, kuten Antti Järvi, epäilivät melskaamisen mielekkyyttä.

Isäni Yrjö Norrena sotilaana 1941

Kun sodan sorto ja jylinä lopulta vaimeni, ei Antti Järvi lähtenytkään Laatokan rannalta evakkoon sisä-Suomeen muun perheensä mukana.
Mitä hän sinne toisten nurkkiin, aikuinen mies, kun oli vihdoin saanut uuden, hyvän talon rakennettua ja asemansa vakiinnutettua Jaakkiman kylällä. 
Hän jäi sinne elämään venäläisten kanssa.
(Siis omalla tavallaan väärälle puolelle historiaa, kuten Sirpa Kähkönen romaanissaan 36 uurnaa kuvaa omia sukulaisiaan.)

Tätä ratkaisua pojanpojanpoika Antti Järvi joutuu
2020-luvulla pohtimaan ja kipuilemaan toden teolla.
Hylkäsikö siis isoisoisä perheensä noin vain?
Minkä ihmeen takia hän jäi vihollisen puolelle, kun sota loppui?

Vastauksen saatte, kun luette tämän kirjan, ja samalla saatte elävän katsauksen tavallisten ihmisten tavalliseen elämään Suomessa ja Karjalassa noin vuosikymmeninä. Suosittelen lämpimästi! 

#anttijärvi #sota #karjala #historia