Viime yönä luin sattumalta kirjaston kierrätyshyllystä poimimani Doris Lessingin autofiktiivisen sarjan ensimmäisen kirjan ’Parempien ihmisten lapsi’.
Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarja ilmestyi vuosina 1952-1969
Kuinka virkistävää pitkästä aikaa lukea kunnon vanhan ajan kertomakirjallisuutta, jossa kuvaillaan ihmissuhteita ja tapahtumia ilman mitään kirjallisia erikoistemppuja!
Selkeää, persoonallisuudet ja heidän luonteensa, haaveensa ja heikkoutensa paljastavaa, sen ajan siirtomaakulttuurin ja sen kyseenalaistamisen kiinnostavasti esiin tuovaa kerrontaa nuoresta naisesta Afrikassa 1930-luvun lopussa.
Kirjailija ajalta ennen televisiota
Lessing on kirjailija ajalta ennen televisiota, se näkyy hänen tyylissään.
Hän kuvailee ihmisiä, heidän ilmeitään, heidän ajatuksiaan ja tunnetilojaan tarkalla yksityiskohtaisuudella, ikään kuin maalaisi elävää elämää silmiemme eteen. Hän haluaa, että tiedämme perinpohjin, miltä kirjan henkilöistä tuntuu.
Esimerkiksi näin: ”Hyvää päivää, herra Maynard vastasi virallisesti; hänessä oli ärtymystä, jota mies osoittaa todetessaan naisen, jota ei pidä viehättävänä. Hän siirtyi kauemmaksi hymyillen kohteliaasti Marthalle….Mennessään hän ajatteli närkästyneenä: haluan saada kaiken … Ja sitten: Pitäisikö minun hoitaa vielä pain ja rippi-isänkin tehtävät?”
Eikö olekin jotenkin virkistävän vanhanaikaista?
Ja voi luoja tuota siirtomaameininkiä: alkuperäisväestön orjuuttamista ja sen sorrolta silmänsä sulkemista, rappeutuneen herraskaiselämän tosiasiallista henkistä ja materiaalistakin köyhyyttä, ahdasta konservatiivisuutta ja lukittuja sovinnaistapoja, jatkuvaa juopottelua ja jotenkin itsensä ulkopuolella elämistä, paitsi nuorten kohdalla, heistä osa sentään ihmettelee ja kyseenalaistaa asioita.
Erittäin mielenkiintoista ajan kuvaa 1930-50-lukujen siirtomaa-Afrikasta tämä viisiosainen, osin omaelämäkerrallinen Väkivallan lapset-sarja tarjoaa.
Meninkin heti lainaamaan kirjastosta sarjan loput osat: nyt on kivaa kesälukemista vähäksi aikaa!
On tuo Lessing vaan hyvä kirjailija, Nobelinsa ansainnut.
Ja varhainen feministi, kuinkas muuten.
#lessing #kierrätyskirja #lukuilo #vaulankirjasto